Kustavilainen pottasermi

Aito kustavilainen pottasermi on harvinaisuus. Se kertoo ajasta jolloin ei ollut sisävessoja. Tällaiset sermit ovat tänä päivänä harvinaisuuksia, koska niiden rakenteen vuoksi ne ovat useimmiten hajonneet tai hajotetut osiksi.Uusiokäytössä se sopii hyvin jonkinlaiseksi tilanjakajaksi tai kuten minulla peittämään mielestäni vähän rumaltakin näyttävää ja nokista vuolukivitakan luukkua. Tämän pottasermin kangas oli jo niin hapero ja rikkinäinen, että laitoin sen tilalle pellavaisen jugend-liinan, vaikka ovatkin ihan eri aikakudelta: liinassa kun sattui olemaan niin sopivan kokoinen koristeommel juuri tähän sermiin.

Pottasermin eteen sopii tietysti potta. Tämä potta on Arabian ihana porsliinipotta joka on myös tosi hyvän kokoinen kukille.Pieni jakkara sen alla on vanha koululaistyö.

Jugend-pellavaliinan kuvio sattui olemaan juuri sopivankokoinen serminkehikkoon.

Vanha pikkujakkara on ihanasti patinoitunut.

Arabian vanha porsliinipotta on vienosti/hauskasti muistuttamassa sermin alkuperäistä tarkoitusta.Pidän siitä, että sisustamisessa sallitaan pieni huumorikin. Tämä kokonaisuus sijaitsee meillä nimittäin olohuoneessa.

SYYSTERVEISIN IRKKA/TARINAT !

Tee itse näyttävä tarjoiluastia

Syksyn rapujuhliin saat aivan loistavan tarjoiluastian uushopeisista vanhoista palkintopokaaleista ja -lautasista. Minun tajoiluastiani syntyi yhteensä neljästä osasta, joista kahta ylimmäistä en kuitenkaan kiinnittänyt yhteen alimmaisten kanssa. Näin niitä voi käyttää myös erilaisten kakkujen, piirakoiden,  pikkuleipien ja vaikka hedelmien  tarjoiluun.  Ja jo säilytyksen kannaltakin on parempi, että kokonaisuus ei ole liian korkea.

Alimmaisen tason jalkana on särkyneen lyhdyn/ns. hurrikaanin jalka. Ylimmäisen tason jalkana on vanha pokaali käännettynä ylösalaisin.


Kiinnitin osat toisiinsa mustalla silikonilla, jolla on sekä liimaava, että paikkaava ominaisuus, mutta se ei ole kuitenkaan elastinen. Silikoni kuivuu melko nopeasti, joten liimauksen tulee tapahtua melko pian liiman pursottamisen jälkeen. - Ja tässä vaiheessa tarvitset tarkkaa silmää, jotta jalka asettuu keskelle lautasta ennen kuin se kuivuu, muuten astiasta ei tule tukevaa.


Tämä näyttävä tarjoiluastia oli meillä käytössämme viime lauantain rapujuhlissa. Muutama koristekrassi rapujen joukkoon ja kruunutillikimppu ylimmäiseksi ja rapupöydän koriste on valmis.
Voilà !

Tämän kesän saavutus: PERGOLA

 Kesän ehdoton saavutus on puutarhaamme rakennettu pergola. Teimme sen mieheni kanssa vanhoista ikkunoista ja ovista, joita olin säilytellyt jo useita vuosia Tampereen varastollani. Pergolan runko tehtiin vankoista painekyllästetyistä nelos-nelosista ja työ alkoi etenemään vasta kun saimme haettua kaikki ovet ja ikkunat pihallemme tänne Ouluun.

Seinät ovat jo pystyssä, mutta monia pikku muutoksia täytyi työn edetessä tehdä.

 Suurin työ oli kuitenkin vanhojen ovien hiominen. Ikkuna-aukkojen ja pahimpien rakojen paikkaaminen pakkasenkestävällä pakkelilla oli seuraava vaihe. - Maalausvaiheessa alkoi kokonaisuus näyttämään vähän paremmalta. Painekyllästetyt puuosat jätettiin vuodeksi maalaamatta, jotta niiden myrkyt pääsevät haihtumaan ja maali siten ensi vuonna myös paremmin pysyisi niiden pinnassa. 

Ylös kattoon laitettiin pergolalle tunnusomaiset kattopalkit. Pieni siiveke, jonka alaosa on auki, on grillin paikka.

Lattian laatoitus oli seuraavana. Ovi aukon yläpuolelle suunniteltu koriste odottaa kiinnittämistään vielä tänäkin päivänä.

Pergolan kahdelle seinälle tehtiin ikkuna-aukot samalle korkeudelle, jotta  kokonaisuus olisi yhtenäisempi, sillä vanhojen ovien koristepeilit olivat toisiinsa nähden hyvinkin eri korkeuksilla.




Pergolan avajaiset sattuivat juuri sen viikon ainoalle sateiselle päivälle elokuun lopussa, mutta ei se meitä haitannut. Virittelimme vanhan tyyliset terassivalot kattoon, kannoimme lämmittimen yhteen nurkkaan. Vanhat kukkalaatikot kiinnitettiin ikkuna-aukkojen alapuolelle. Kaikki oli melkein valmista. Vaikka sinä iltana satoikin enemmän kuin tarpeeksi ja rapujen syönti oli pakko siirtää sisätiloihin, pääsimme sitten viime lauantaina nauttimaan pergolasta  ihan oikeasti: syömällä rapuja tyttäriemme Tiian ja Sandran kanssa.

Nyt pergola on sisään ajettu. -Jäämme odottelemaan ensi uusia hauskoja tapahtumia ja tapaamisia siellä ensi kesänä.

Heips !

Taas on aikaa vierähtänyt viimeisestä blogipäivityksestäni.On ollut melkoisia elämän muutoksia: sekä liikkeeni että kotini muutto kesäkuun alussa Tampereelta Ouluun olivat aikamoisia ponnistuksia. Mutta nyt voin jo hyvin todeta, että elämä on palautunut suurinpiirtein normaaleihin uomiinsa. Olen avannut uuden Tarinat-liikkeen Ouluun, Siljonkadulle, jossa myyn nyt antiikkia ja sisustustuotteita. Ja Oulun kotikin on pääpiirteissään sisustettu, vaikka ainahan koti elää ja muuntautuu. Senhän jokainen sisustuksesta innostunut varmaan tietääkin.





Tämän blogitekstin aihealue on

              TAULUJEN RIPUSTUS JA RYHMITTELY !

Muutamia vuosia sitten sain tehtäväkseni ryhmitellä ystäväni hoitokodin kapealle käytävälle mustavalkoisten, valokuvamaisten taulujen/julisteiden ryhmän. Taulut olivat melko isoja, kuten seinä-aluekin, mutta niiden tarkoitus oli katkaista pitkän käytävän vaikutelmaa ja luoda nostalgista tunnelmaa sekä syvyyttä koleaan käytävään. - Ohessa kuva.

Erikokoisten taulujen ripustuksessa oli joitakin kokoavia linjoja. Esim. suurikoiset julisteet ripustin toisesta sivustaan samaan linjaan, ja välillä pienemmät erikokoiset olivat keskilinjansa suhteen kohdakkain. Helpoin tapa oli ryhmittää taulut ensin lattialla. Kunhan muistat vain katsoa, että tauluryhmän korkeus mahtuu myös seinälle ja myöskin asettuuu sopivasti huonetilan korkeuteen. Tärkeää on, että jokaisessa taulussa on jokin sitova linja toiseen nähden. Näin tauluista tulee tasapainoisempi kokonaisuus. Myös töiden väreillä- jotka vaihtelivat tässä tapauksessa mustan ruskeasta harmaan valkoiseen- oli merkitystä. Huomion arvoista oli kokonaisuuden kannalta sekin, että lattialla oli iloisen kirjava käsinsolmittu matto. 

Kotimme harmaasävyisen makuuhuoneen seinälle taulujen joukkoon ripustin vanhan huutokaupasta huutamani aidon luokkahuoneen kellon, josta ajan näkee aamulla ilman silmälasejakin. Paikkansa kokoelmassa sai myös edesmenneen isäni auton rekisterikilpi ja muutamat symbolistiset pikkutaulut sekä kaksi läheisiimme ja ystäviimme liittyvää valokuvataulua. Koko ripustus on  juuri hetki sitten tehty ja nyt mietin pitäisikö vasemmalla alhaalla olevaa valokuvataulua hiukan laskea, jotta kokonaisuus olisi tasapainoisempi.-Pitäähän sitä! Joka tapauksessa minusta on piristävää, että taulujen joukossa on jotakin poikkeavaa, jokin mikä ei ole taulu: kello, rekisterikilpi, kranssi, hattu tms. Tämänkin ryhmän kokosin ensin lattialle. 

Tässä tyttäreni melko pienessä huoneessa valkoinen kello ja rekisterikilpi rikkoo taulukokoelman, joka koostuu vanhoista taidevalokuvista. Kaikissa on mustat samankaltaiset kehykset.

Tämän kodin historialliset kartat, todistukset ja valokuvat kertovat suvun tarinaa. Niiden määrä ja seinän koko olivat rajaavina tekijöinä taulukokoelman sommittelussa, samoin seinän edessä oleva työpöytä. Ylimmäisen taulurivin alareunat ovat samassa linjassa ja alimmaisen rivin yläreunat myös. Näin saatiin kaikki taulut istumaan ko. seinälle olemassa olevia huonekaluja mukaellen.

Tässä nuoren tytön huoneessa hallitsee reippaan punainen seinä, joka on täytetty vanhanaikaisilla tauluilla. Niissä on joko kuluneet mustat tai kullatut kehykset. Ripustus on aloitettu seinän ylänurkasta. Hallitsevan värin lisäksi seinä ei kuitenkaan tarvitse enää mitään "poikkeuksia", kuten hattuja tai kylttejä.

Tunnelmallisia asetelmia ja nostalgisia lasikupuja

Viime aikoina olen tehnyt useita asetelmia kotini sivupöydille ja hyllyille sekä Tarinat, antiikki- ja sisutusliikkeessäni lasikupujen alle.Katso myös www.facebook.com/Tarinatkauppa -sivuja.

Vanha kulunut peili taustalla lisää tunnelmaa. Mallorcalaisen turkoosin lampunjalan värit kertautuvat taustalla olevassa öljyvärimaalauksessa. Sikkiuikkupariskunta ja 1800-luvun musta kannel luovat kalevalaista tunnelmaa. "Hymyievä" hirvenkallo muistuttaa elämän rajallisuudesta.

Arabian Heljä-Liukko Sundbergin suunnittelemat keramiikkapuput ihmettelevät keittiön pikkuhyllyllä valtavan suurta sipuli-sirotinta.

Keittiön pikkuhyllyllä on monenlaisia tarinoita, jotka syntyvät pienistä esineistä. Keskimmäisellä hyllyllä suolasirottimien seassa käyskentelee pikku tinasotilas tornien ja linnanraunioiden keskellä.

Valkoiset pikkutytön kengät ja kenttäpostikirje neiti Mirjam Kirkkalalle tuovat lasikuvun alle hartaan ja merkityksekkään viestin tunnelman.

Pienet tina-astiat ja vanha postikortti kertoo kultaisista muistoista. Myöhemmin löysin tämän kuvun alle matalamman tina-astian tilalle pienen ruosteisen kastelukannun, joka sitoo värimaailman korttiin ja kultaspreijattuihin kukkiin vielä paremmin.

Keväisissä tunnelmissa: rustiikkisessa emaliastiassa meriheinän seassa linnunmunia ja sipulikukan oksa (ei aito). Alla käsinvirkattu pikkuliina.

Trash design koristekynttilänjalat ja -maljakot

Hiukan on aikaa kulunut edellisestä tekstistäni. Tämä kun on vielä vähän harjoitteluasteella tämä blogin kirjoittelu.

 Runsas vuosi sitten hurahdin trash design koristekynttiläjalkoihin ja -maljoihin. Pajallani on nyt materiaalia aikamoinen määrä. Odottelen nyt, että saan nämä joulupyhät kunnialla läpi, niin voin taas alkaa rakentelemaan trash designejani. Kirpputoreilta olen löytänyt paljon tuikkukynttilänjalkoja, parittomia pikkulautasia,  laseja, ja mikä parasta myös valaisinten kuuppia, jotka näin löytävät aivan uuden tehtävän.  Pari hyllyllistä olen Tarinat, antiikki- ja sisustusliikkeestäni näitä erikoisuuksia jo myynytkin. Nehän sopivat mitä mainioimmin suomalaiseen sisustukseen. Asiakkaat ovat ostaneet niitä tupaantuliaislahjoiksi, syntymäpäivälahjoiksi mutta myös ihan omaksi ilokseen. Varsinkin kevään rospuuttokelien aikana ja syksyn harmaudessa ne tuovat väriä ja iloa kodeissa, varsinkin silloin kun päivänvalo pääsee niiden lasipinnoilla leikkimään.

Usein yksinkertaisimmat maljat ja kynttilänjalat ovat onnistuneimpia. Sini/punainen ja lasinvärinen on tehty kahdesta eri osasta. Samoin alla oleva mustan/ruskeamalja. Musta tai oikeammin tummanharmaa malja on itseasiassa Ikean jo myynnistä poistunut malja ja sen päällä on 60-luvun hedelmävati. Kokonaisuus on yksinkertaisuudessaan kuin kukka.

Oppirahat tässäkin työskentelyssä on tottakai maksettava. - Melko nopeasti huomasin, että osien liimaamisvaiheessa on hyvä käyttää vatupassia l. vesivaakaa ja liimattavaa työtä pitää käännellä ja tarkastella monelta kantilta. Lasinvärinen silikoni, joilla osat on liimattu kuivuessaan on todella pitävä ja myös hankala irroittaa. Tärkeää on nimittäin pitää kokonaisuus suorassa linjassa.

Myöskään värjättyjä lasiesineitä ei kannata käyttää, sillä ne eivät kestä silikonin ja auringonvalon yhteisvaikutusta, vaan värit katoavat ikävän näköisesti.

Olen myös tehnyt erilaisia teemoja kynttiläjalkoihin. Alla olevassa kuvassa on ranskalainen seurue: oikealta vasemmalle ne ovat nimeltään Monsieur, Mademoiselle ja Madame.

Trash design tunnelmissa, Irkka !

        Hei kaikki Tarinat-liikkeen ystävät !

Tarinat, antiikki- ja sisustusliike järjestää Sisustuksen idea-illan lokakuun 7. (ma) päivänä. Olen pitänyt tällaisia iltoja useitakin erilaisille ryhmille sekä Lappeenrannassa toimimiseni aikana että myös Tampereella.

Nyt kuitenkin aika on otollisempi kuin koskaan ennen. Uskon, että ideat tulevat tässä ajassa enemmän kuin tarpeeseen. Yllä olevassa kuvassa on esimerkki olohuoneestani, kotini nimittäin toimii showroomina.

Tämän olohuoneen seinän täytti suuri kirjahylly, jollainen  edelleenkin hallitsee monien kotien olohuonetta.- Minullahan ei ole mitään kirjoja vastaan, rakastan kirjoja, mutta ei niiden tarvitse hallita kodin tärkeintä huonetta, jonka pitäisi olla rauhottumisen ja rentoutumisen ja voimavarojen lataamisen paikka.

Hajautin kirjahyllyni kirjat eri huoneisiin. Niille tehtiin hyllyt ovien yläpuolelle. Kuvassa oleva seinä kun sattui vielä olemaan tiiliseinä, ajatus siitä että seinäpinnan karkea struktuuri tulisi paremmin esille, kun suuri umpinainen kirjahylly ei olisi seinää peittämässä antoi suunnitelmilleni vauhtia.Vielä kun olin juuri hiljattain löytänyt korkeat kultakehyksiset peilit, joista keskiosa puuttui. Niiden sijoittelu oli tästä syystä hankalaa, mutta hienot ne kuitenkin olivat, toisaalta kyllä vähän prameat. Sitten kun varastossa sattui olemaan ystävältäni saatu tosi vanha (ja likainen) höyläpenkki niin sain ns. AHAA-elämyksen. Höyläpenkin kanssa peilit eivät näyttäisi lainkaan niin prameilta, mutta ne pitäisi vielä "sitoa" jotenkin kokonaisuudeksi. Samaisessa olohuoneessa oli kultakehyksinen bendyylikello, perinteisesti  yksinään seinä-osiota hallitsemassa. Sen sijoittaminen peilien väliin oli suunnitelmani ns. piste i:n päälle. Olin innoissani ! Tästä tulee hyvä... ja hyvähän siitä tuli. Ihana höyläpenkillä on syys- ja talvi-iltaisin poltella kynttilöitä, kun ne vielä kertautuvat peileissä. Ja perhejuhlia järjestettäessä höyläpenkki on ollut todella tarpeellinen apupöytä. Ratkaisu on paljon paljon parempi kuin entinen kirjahylly ja esteettisestikin kaunis tunnelman tuoja. - Tällaisia ideoita ja paljon muuta on tarjolla 7. lokakuuta kodissani. Mutta ongelmia voit tulla ratkomaan Tarinat, antiikki- ja sisustusliikkeeseen Näsilinnankadulla, Tampereella.

         Tervetuloa !

           Irkka